Hösellyksiä

00:00-01:00

Päivä alkoi datailulla

01:00-02:00

Rotat saivat myöhäistä iltapalaa

02:00-03:00

Katselin lapsuudesta tuttua animaatioelokuvaa (Peukalo-Liisa) Youtubesta ja oottelin Saulia yökylään

03:00-04:00

Laitettiin Saulin kanssa nukkumaan

11:00-12:00

Herättiin klo 11 kieppeillä ja Sauli lähti kotiinsa

12:00-13:00

En saanut enää unta, joten jatkoin kirjan lukemista : D Luettavana Neil Gaimanin Hautausmaan poika

13:00-14:00

Päivitin Helluvaan uutta ulkoasua

14:00-15:00

Koneellaolo jatkuu…. Vaihteeksi kuva läppäriin teippaamastani tekstarimielipiteestä, joka on peräisin Lapin kansasta tai Pohjolan sanomista : D

15:00-16:00

RUOKAA! Piti kokkailla jotain ja olin jääkaapissa sulatellut viljapossun suikaleita, joista syntyi itämaistyylinen kastike - vaikka se kuvassa näyttääkin lähinnä kertalleen vatsassa käyneeltä ja sieltä ylös tulleelta :’D

16:00-17:00

Kutsuin Saulinkin syömään ja selasin sen syödessä mainoslehtiset hyvien alennustuotteiden toivossa

17:00-18:00

Datailin taas

18:00-19:00

Otettiin Saulin kanssa päikkärit

19:00-20:00

Sauli lähti kotiinsa, joten päätin pistää läskeilyksi ja mussutin vaniljajäätelöä mansikkahillolla - ja tottakai datailin taas : D

21:00-22:00

Lähdin Saulin luo yöksi. Perillä valtasin heti tupakeittiöön ostetun uuden sohvan tavaroillani

22:00-23:00

Tykkään yösyöpötellä, joten tein vielä iltapalaksi nuudeleita…. Ja taisipa tuon tunnin aikana mennä naamaan vielä pari leipää, pari kupillista teetä ja monta lasillista appelsiinimehua ;P

23:00-00:00

Ja yö jatkui näissä merkeissä

Inhottavasta kutinasta huolimatta valkolakin saanti kopsahtikin kohdalle. Pääsykokeitakin on vielä yksi edessä, Oulun ammattikorkeakoulun kuvallinen viestintä. Motivaatiokin tällä kertaa kohdallaan, koska olen tosiaan rustannut ennakkotehtävien vastauksia jo toista viikkoa. Vielä kolmanteen tehtävään loppu valmiiksi ja viimeiseen runoilemaan vastausta. Toivottavasti en tällä kertaa unohda ottaa henkkareita matkaan, kuten yliopiston pääsykokeessa kävi :’) (onneksi en loppujen lopuksi edes tarvinnut niitä, koska vietin salissa aikaa tasan 36 minuuttia ja sain paperille vastaukseksi vain kolme lausetta….). Tahtoa ja halua OAMK:iin pääsemiseen on siihen malliin, että tällä pääsisi läpi vaikka sen kuuluisan harmaan kiven. Vielä yksi vuosi lisää Kolarissa asumista ja lisäksi se, että mies lähtee itse opiskelemaan Oulun yliopistoon kansantaloustiedettä, eli päähän siinä hajoaa, jos en kouluun pääse. OSAO:lta taas kuulen tuloksia aikaisintaan 12.6, niitäkin siis odotellessa.

Hyvä olo senkun jatkuu Luulin jo taantuneeni niin kyyniseksi parisuhteiden suhteen, että vaikka ihminen olisikin kuinka ihana, elämä tuntuisi valuvan tasapaksuna eteenpäin. Vielä mitä…. Viime viikolla tunsin sellaista raastavaa ikävää ja kaipuuta toisen luo, että pisti ihan ihmetyttämään missä nuo tunteet ovat majailleet viimeisen parin vuoden ajan. Tuli hyvä mieli, kun näki Saulin monen päivän erossaolon jälkeen (todellakin - viime kuussa oltiin erossa toisistamme ehkä joku pari kolme päivää maksimissaan, nyt kokonainen viikko) ja pääsi sen syleilyyn. Ihana tuntea itsensä vilpittömästi välitetyksi ja tärkeäksi.
Näin myös Pelloon ajaessa vilauksen Jyrkistä, joka oli ilmeisesti menossa käymään kotonaan. Tuli kyllä hieman haikea olo nähdessä vilaukselta ne tutut kasvot ja kurittomat hiukset, mutta totta puhuen en juuri kaipaile entiseen elämääni. Asiat alkavat vihdoin ujuttautua omiin uomiinsa ja mulla alkaa olla taas selkeät päämäärät tulevaisuuteni suhteen. Jyrki on mulle edelleen tärkeä ihminen kaverina, mutta kumppaneiksi meistä ei vain ole. Molemmille parempi näin.

Heinäkuussa Hennan ja Virpin kanssa Ilosaarirockiin Samalla reissulla olisi tarkoitus käydä hakkauttamassa ihoon kauan haaveilemani tatuointi höystettynä jollain “ystävyyssymbolilla”, jollainen tulee myös Hennan, Virpin ja jossain vaiheessa mahdollisesti myös Sariannan tatskaan.

Niin ne elämäntilanteet vain muuttuu. Ensin olin kovaa vauhtia muuttamassa Ouluun kaksioon elämään avoliitossa, mutta nyt vietänkin näemmä koko kesän Kolarissa, muutan syksyllä (Ouluun) yksiöön ja kattelen, että mitähän seuraavaksi, jos en opiskelupaikkaa saa

En ala koko tarinaa kertomaan, vaan ne tietävät asioiden kulun, joiden on tarve tietää - tai jotka ovat ne kuulleet muuta kautta. Pikkasen ollut sosiaalista painettakin tuossa muutaman päivän ajan, kun tuntuu, että ainakin osa yhteisitä tutuista katsoo nenänvarttaan pitkin. Homma ei vain oikeasti toimi, jos suhteen toinen osapuoli ei oikein tiedä, että mitkä ovat fiilikset ja millä tasolla suhde on. Ei ole myöskään helppoa elää ihmisen kanssa, joka on suurin piirtein jokaisen pienemmänkin riidan aikana ehdottamassa eroa. Menee luottamus jatkuvuuteen ja sitä vain pelkää seuraavaa riitaa ja odottaa, että jokohan sitä nyt oikeasti erottais vai jatketaanko me vielä tätä feikki-onoffailua.
En todellakaan väitä, että kaikki ongelmat olisivat juontuneet Jyrkistä, koska vikaa oli minussakin ja riitoihin tarvitaan aina kaksi osapuolta. Meillä oli omat ongelmamme, mutta suurin osa niistä ongelmista oli pysyviä eikä niistä päästy eroon tuona kahtena vuotena, mitä me seurustelimme.

Suoraan sanottuna olen nyt ollut paljon iloisempi, pirteämpi ja onnellisempi kuin aikoihin. Ei tarvitse enää miettiä, että koska on seuraava tappelu, koska toinen alkaa taas ehdotella eroamista, koska minua yritetään kontrolloida ja koska saan taas rapaa niskaan suhteen ulkopuolisilta ihmisiltä. Ikäväkin on välillä, mutta silti olen jollain tapaa helpottunut, kun ei tarvitse sopia menoja toisen kanssa, ei tarvitse miettiä, että mitähän se tästäkin tykkää eikä etenkään tarvitse tehdä kompromissejä mielipideasioissa.

Varmasti jotkut ovat kuulleet, että tuossa erossa vaikutti myös “kolmas osapuoli”…. Mutta voin sanoa, että ratkaisu oli täysin minun ja Jyrkin välinen ja näin on parempi meille molemmille. Ihan suoraan voin sanoa, että ihastusta on ollut ja on edelleen ilmassa, mutta jos suhteessa olisi kaikki ollut kohdallaan, me olisimme edelleen yhdessä.

Tänään oli töissä mussutuspäivä. Vitutti, väsytti ja ärsytti kaikki ja siihen päälle vielä pari niin totaali-idaria, että olisi haluttanut vain mennä vessaan itkemään ja nukkumaan paskaa oloa pois. Heti aamusta tulee joku muija sellainen ilme naamalla, että jos tulee kämmättyä, niin kassan toiselta puolelta tulee käpinää potenssiin tuhat. Tällä muijalla oli arpa, josta se halusi sen rupuisan 3,50 €, minkä se oli voittanut. Läiskäisin arvan koneeseen, näppäilin numerosarjan ja se tosiaan syötti tuon 3,50 € näytölle. Pistin sen kassaan, mutta tämäpä alkoi urputtaa “kyllä siinä piti olla kaksi voittoa! Tarkista se uudelleen!”. Olin jo tuossa kohtaa ehtinyt hukattaa sen koko vitun arvan ja etsiskelin sitä katseellani, kunnes sillä yhtäkkiä ihan lamppu syttyi tajukopassa ja se tokaisi, että ei siinä tainnutkaan olla enempää. Sanoin sitten puolihuolimattomissani, että niinno, eipä tämä kone kyllä valehdellakaan osaa, niin eikös vain tule muijalta suusta oikein sihahtava ja vittuuntunut “no ANTEEKSI”. Vittuku noille vois tunkea ne helvetin arvat sinne anaaliin.
Päivän toinen ääliö tulikin vähän ennen sulkemisaikaa. Sain tuotteet kassaan ja tämä luimuilee minua kassan toiselta puolelta. “Osaatko sanoa, että mistä täältä sais niitä lippuja tuonne kappelin konserttiin?”. Sanon ihan nätisti, että enpä kyllä tiedä, niin eikös vain tämä ala “No kyllä teidän nyt PITÄISI tietää! Kyllä täällä jonkun pitäisi tuollaiset asiat tietää! Täällä ei ole missään mitään infokioskia, mistä saisi tietää lippujen ostamisesta” vinevinevinevine. Iskikö pikkasen aggret päälle ja olin jo sanoa pahasti, että eipä kuule kuulu meikäläisen työnkuvaan toimia vielä jonaki Äkäslompolon tietopankkina joistaki vitun jeesusteluorkesterin konserteista. Miten niin minun PITÄISI tietää jostaki vitun konsertista?! Olen helvetti päivittäistavarakaupan myyjä! Sitten kun käskin tarkistaa Kuukkelista, niin ei muuta kuin raivoaa vain, “ei siellä mitään numeroita ollut!”. Sekin on varmaan minun vikani? Välillä vois ehkä pikkasen käyttää niitä aivoja ja miettiä, keltä kysyy mitäkin. Ei sillä, kyllä multa löytyy vinkkejä milloin lettutaikinan tekoon ja milloin siihen, miten harsosääsket saa pois kasvien kimpusta, mutta että tässä pitäis vielä tietää jonku kappelinki menoista!
Muutenkin tuntui, että minun kassalleni ajautuivat nimen omaan tänään ne kaikista älyvapaimmat tapaukset, poikkeuskena tosin Pate Mustajärvi, jonka tunnistin vasta henkkareiden kuvasta ja senkään jälkeen en ollut varma, oliko kyseessä oikea henkilö saati mitä tyyppi on tehnyt päästäkseen julkkikseksi (jostain kumman syystä luulin sitä jonkun talk shown vetäjäksi, kunnes minulle valaistiin, että kyseessä on ihan Popedan laulaja….).

Perjantaina pääsen vihdoin Ouluun. Aaaah, hermolepoa! Urnun kanssa ollaan jo suunniteltu kaikkea kivaa noille neljälle päivälle, jotka siellä tulen olemaan. Maanantaina pitäisi olla luvassa shoppailua, ja tosiaan kertaakaan en ole Oulun keskustaan eksynyt sinä aikana, kun meillä on ollut kämppä siellä.

Heidin rottalassa oli myös kuulunut piippailua pesästä pari päivää sitten: poikue, johon mulla on kaksi alustavaa varausta uroksista on syntynyt <3 Toivottavasti kaikki sujuu nyt hyvin seuraavat viisi viikkoa ja poikueesta tosiaan löytyy ne kaksi urosmukulaa, jotta saadaan meillekin lisää sällienergiaa :3

Olen tavannut ihan hirveän mielenkiintoisen ihmisen töissä. Tämä työkaveri kuuluu kategoriaan, johon lukeutuvista ihmisistä haluaisin tietää ihan kaiken mahdollisen kengän koosta elämänarvoihin. Sinänsä myös mielenkintoista, että me tulemme oikeasti hyvin toimeen, vaikka meillä on tyystin erilaiset näkemykset joistakin poliittisista aiheista, kiinnostuksen kohteetkin melko erilaiset ja hänen mielestään rotat ovat “vistoja” : D Jotenkin vain tuntuu, että meillä on melko samantapainen perhetausta ja kasvatus, josta elämänarvotkin ovat kehittyneet, kun molempien vanhemmat (tai meillä oikeastaan isä, äipästä en tiedä) kannattavat kepulaisia. Ihanaa, kun on ihminen, jonka kanssa voi puhua vakavemmistakin aiheista eikä vain läpistä turhanpäiväisyyksiä “nätti sää tänään - joo niin onki!”. Töiden tekokin tuntuu paljon mielekkäämmältä, kun tämä ihminen (hänen nimensä on siis Sauli) on siellä (ei tarvi vetää foliohattuja päähän, vaikka hän äskettäin paljastui mieheksi).

Tehtiin eilen Elinan kanssa jotain sellaista, mitä en ollut tehnyt herran aikaa: me lotottiin! Paskat me mitään voitettu, mutta tuo on nyt kuiten sen 3 viikkoa voimassa, että toivoa vielä on!

Sesonki on ihan justiinsa kohta loppu. Helpotus, vaikka mulle tuleekin ihan tajuton ikävä joitakin työkavereita, jotka lähtevät tuolta sesongin päätyttyä : < Sitäkään ei tiedä, näkeekö niistä muutamia enää koskaan, kun en minäkään aatellut tuolla kaupalla olla enää ensi keväänä.

Kuvisdiplomityö pitäisi saada vielä valmiiksi (ddl 24.4, fuccccck!). Esseen kävin jo kirjoittamassa ja tuntuu, että löpisin arkillisen konseptia täyteen schaissea.

Viimekertaisen valitusvirren jälkeen tyydyn tällä kertaa vain toteamaan, että tykkäisin ihan hirveästi edes parin päivän vapaasta, jolloin saisin oikeasti nukkua univelat pois ja häivytettyä nuo polvissa roikkuvat silmäpussit olemattomiin. Viime vapaat menivät Pellossa ajaen autokoulun 2. vaiheen rataosuutta ja tehden psykologian kokeen (vielä yksi kurssi suoritettavana, raah….), ylihuomennakaan en saa nukuttua pitkään, kun pitää taapertaa koululle tekemään kuvataidon diplomin essee.

Puoli valtakuntaa 10 h unista.

Haluaisin kans pitkästä aikaa Ouluun kuukuilemaan kämpille, sössöttämään rotille ja nukkumaan Jyrkin kainalossa, näkemään poikia, pelaamaan Villen koneella ja tarkastelemaan Makuunin DVD-valikoimaa. Olis niin ihana olla vain ja rentoutua, kun nyt en ehdi ainakaan kahteen seuraavaan viikkoon muuta tehdä kuin painaa töitä ja niinä yhden päivän vapaina näemmä joko siivoamaan huonetta turhasta roinasta tai pesemään pyykkiä. Alkaa olla psyyke kans koetuksella, kun elämään ei kuulu muuta kuin työ-työ-työ.
Vielä pitäisi ~18 päivää jaksaa, koska olen pyytänyt 25.-28 pvä vapaaksi - mulla ei vain ole hajuakaan noista loppukuun listoista, mutta ei sillä, että minua haittaisi useamman päivän vapaa… Maisemanvaihdos tekisi kyllä terää, kun alkaa nuo tunturit tympäistä. Ärsyttää kans laskea aina vain päiviä seuraavaan näkemiseen ja siihen, kun vihdoin pääsen kasaamaan elämäni pahvilaatikoihin ja kärräämään ne kerrostalokaksioon pienen huoneen sijasta. Eipä tarttis sen jälkeen enää kuunnella mouruntaa siitä, kun yksi leivänmurunen on jäänyt pöydälle tai meikkilaukku näkyville, kun se löytyy seuraavana aamuna vessan lattialta (….ja mulla ei muuten tule ikävä sitä, kun joku on aina siivoamassa ja stressaamassa jonkun siivoamisen kanssa. Voisi ehkä löysätä sitä nutturaa tuon asian suhteen, elämä näyttäisi edes vähän paremmalta : ))))) )

Stressaa, kun koiralta loppuivat tänään rustoluut (viikko sitten menivät viimeisetkin kanankaulat) ja 30.3 laittamani tilaus Tassulanpuodille on edelleen “käsittelyssä”. Jos en tuolta noita ruokia saa, niin mistähän sitä sitten repaisisi nuo lihaisat luut, kun täällä ei ole kuin hyvällä tuurilla K-Marketissa naudan rustoluita, 5,99 €/pussi… Max ei tosiaan syö enää kaupan koiranmakkaroita saati normi-Pedigreen kuivamuonaa, vaan vetää sekaruokinnalla J&V Energiaa sekä raakaa lihaa ja luita. Ei vain ole tuo sekaruokinta täällä korvessa mitään helppoa, kun lihatkin pitää tilata erikseen ja niitäkin saa näemmä ootella päivätolkulla….

Olen tuossa kassalla istuksiessa alkanut jo kategorioida ihmisiä ja tehnyt listaa siitä, mihin luokkaan kuuluvia en missään nimessä haluaisi palvella.

1. Veikkaajat
Vihaan. Syvästi. Se yksi helvetin lottokuponki on koko elämä, puoli sielua ja kolmasosa ruumiista. Ja annapa saakeli jos menet kysymään, että niin halusiks tähän ne jokerit/viisi riviä/8-tason, niin johan siellä tiskin toisella puolella ääni kohoaa toiseen oktaaviin, kun se kassatäti ei vaan ymmärrä mitä halutaan, etenkään kun kassatätiä ei voi vähempää kiinnostaa joku veikkaaminen eikä kassatäti tiedä, milloin arvotaan Viking lotto/Keno/Lotto ja mitä tarkoittaa täyskeno/whatever taso/lauantaijokeri. Eikä se typerä kassatäti osaa edes lukea ajatuksia! Ja hups jos se lappu menee väärin, niin kumma kun ei käydä kurkkuun kiinni saman tien. Vähättely on tiestysti myös veikkaajilta sallittua (”Anna sen kaverin kattoa, kaveri tietää!” “Kuulepas tyttö! Äläpä sinä sitä laita!” “Siis mitennii sä et tiedä?”) ja tietysti veikkaajat saavat suoraan veikkauspisteeltä tulla niiden tuhannen lappusensa kanssa muun jonon ohi, että varmasti saavat sen lottonsa ja ehtivät vielä illalla katsomaan arvonnan suorana. Ja mikä ihme on “täyslappu ilman jokereita“? Ei se nyt …kele voi olla “täys”, jos siitä puuttuu jokerit.

2. Puhelimeenpuhujat
Etenkin tätä yhtä tyyppiä, joka on tullut 9 kertaa 10:stä kassalleni joko puhuen puhelimeen tai vähintään tekstiviestiä naputtaen. Onpa pari kertaa just kassajonossa alkanut soitella kaverilleen, oi että! Ei parempaa ajankohtaa ole? On vissiin pikaliima vähän lipsahtanut, kun siitä puhelimesta ei vain yksinkertaisesti voi olla erossa sen pariminuuttisen ajan, joka siinä ostoksia maksaessa menee? Äärettömän raivostuttavaa kysellä pankkia vai luottoa, kun lärpätilärpäti ei puhumiseltaan sanotuksi saa, kummalla haluaa ostoksensa maksaa ja joskus niitä kortteja aletaan kaivaa lompsasta vasta sitten, kun tavarat on vedetty kassan läpi ja oivoi, kun sitä plussakorttia on niin hankala penkoa sieltä muiden korttien välistä yhdellä kädellä! Eihän sille kaverille voi sanoa, että ootappas kun maksan nämä ostokset, soitan sitten.

3. “Minä tiedän kaiken sinua paremmin!” -tyypit
Ja se “asiakas on aina oikeassa”, vaan kun ei edes ole 99,9% tapauksista. “Siis sehän on lakisääteinen juttu, että tällä on palautusoikeus!” (jos siinä tuotteessa ei ole mitään vikaa….? Haloo!) ,”Tietty mä saan pullopalautuksista plussaa! (kun et vaan saa, kyllä sun pitää jotain ostaa niitä plussia saadaksesi), “Ai eiks lottoo voi maksaa luotolla?” (jooei voi), “Siis mistä lähtien alkoholia ei ole saanut ostaa näin aikaisin aamusta? Saaks ostaa tunnin päästä? 8DDD” (sekin laki ollut voimassa jo pari vuotta : )))) ), “Muistat minua sitten kun huomenna aamiaisleipääsi ja kahviasi juot, minä ne olen sinulle maksanut!” (tuskin se sinun trip-mehuostoksesi kauheasti palkkapussissani vaikuttaa, idiootti!), “Kyllä vain ennen on saanut tällä hinnalla ostettua! Ihan varmasti on saanut!” (keräily alkoi vasta tänään, joten mistäköhän olet sen tavarasi siihen ja siihen hintaan saanut ostettua?) ja voi mitä vielä…. Ihme pätemisvimma tulee viimeistään siinä vaiheessa, kun päästään kassalle, vaikkei itsellä olisi alan koulutusta tai ei oltaisi istuttu päivääkään kassalla/oltu kaupassa töissä.

4. “Meillä etelässä….!” -ihmiset
Etelässä ne on kuulkaa pilttipurkitkin niin halpoja, että pitää ihan tänne lappiin asti ajaa kyttäämään pilttipurkkien hintoja ja sitten ruinata kassalla, kuinka “kyllä meillä etelässä ne kaikki piltit on samanhintasia!”. Kanttis sitte varmaan jatkossakin keskittää ne ostoksensa sinne etelään ja tuoda koko viikon ruokaostokset sieltä kerralla, ettei tarvitsisi kuulla etenkin tähän vuoden aikaan melkein joka helvetin päivä tuota “meillä etelässä…!”. On se vaan niin jännä, miten ne hinnat muuttu näin niiku paikkakunta- ja kauppakohtaisesti, voi hitsi kerrassaan!

5. Tenut aka tennarit & pissikset
Lähinnä ne kitisevät, huokailevat, jalkaa polkevat, kassaa kynsillä naputtelevat, silmiään pyörittelevät yksilöt. Etenkin joulusesonkina kaiken kiireen ja ruuhkan keskellä oli sellainen valioyksilö, että hups vain kun mulla kävi pieni kämmi enkä saanut edellä olevaa asiakasta heti ulos kaupasta, alkoi sellainen takominen kassalevyä vasten, kun alkoi niin kyllästyttää se jonottaminen! Voi kuulkaas kakarat: ensinäkin minä palvelen yhtä asiakasta vuorollaan - te saatte helvetti vaikka kiipeillä tupakkahyllyillä, tanssia sambaa ostoskärryjen kanssa tai oksentaa keskelle lattiaa, minä en teitä voi siitä huolimatta plokata siitä jonosta palveltavakseni, kun teidän lyhyt pinnanne ja kärsivällisyytenne ei vain kestä aikuisten tavoin sitä odottelua! Toisekseen etenkin ruuhka-aikoina yritän saada asiat hoidettua niin nopeasti kuin vain kykenen, ettei kenenkään tarvitsisi napottaa kassallani vielä kaupan suljettua. Silti en pysty ihmeisiin ja saa kutakin ostotapahtumaa päättymään sillä siunatun sekunnilla, kun teitä alkaa kyrsiä se jonottaminen. Kolmannekseen: vaikka olen vain “kassa”, niin silti mulla on korvat, joilla kuulen sen rasittavan kitinän, silmät joilla näen teidän hienoiksi lakattujen kynsienne naputtavan kassalevyä ja suu, jolla ihan mielelläni ilmaisen asiani, jos käytöksenne alkaa minua vituttaa. Jos ei meno kelpaa, niin pysykää ny saatana poissa siltä kassalta ja antakaa vaikka isukin hoitaa se kaupassakäynti, ettei tarvitse olla todistamassa teidän epäkypsää käytöstänne ja käytöstapojen puutetta!

6. Juuri 18-vee täyttäneet
Jos minä kysyn sinulta henkkareita, kun olet ensimmäistä kertaa omia tupakoita/alkoholituotteita ostamassa, sen ei luulisi olevan maailmaakaatava asia eikä sille tarvitse silmiä pyöritellä. Se, että olet lain silmissä täysi-ikäinen kun ei tarkoita sitä, että myös näyttäisit (minun silmissäni) siltä. Jos teillä ei ole niitä näyttää, niin tsorppa en voi teille niitä tuotteita myydä. Huvittavaa on kans se, että kavereiden kanssa sitä kyllä jaksetaan vinoilla ja käyttäytyä todella epäaikuismaisesti, mutta kun sitä tullaan yksin sen lonkkupakan kanssa, niin kyllähän silloin voi käyttäytyä asiallisesti ja olla niin lammasta.

7. Hinnoista valittajat
Minä en edelleenkään voi sille, mitään, että se Oltermanni nyt maksaa sen 7 € ja sulla ei ole varaa siihen. Osta Pirkkaa, jos lompsa huutaa tyhjyyttä. Mulla ei myöskään ole sanavaltaa kunkin tuotteen hintaan eikä se myöskään ole minusta riippuvainen asia, että se yksi suksivoide maksaa enemmän kuin toinen.

8. “Oletko sinä myyjä?” -ihmettelijät
No en tietty ole, muuten vaan hillun siellä hyllyvälissä sinivalkoruudullinen työpaita(!!!!) päälläni….

9. Palauttelijat
On se kumma, että lähdetään monen sadan euron lomalle ja sitten kaupassa kyllä aletaan pihistellä (niinno täytyyhän se toki jossakin säästää!), kun ylimääräinen muovipussi pitää palauttaa tai “vaimo punnitsi nää tomaatit paprikoiksi ja näissä on aika iso tuo kilohintakin” - ja se loma on pelastettu sillä parillakymmenellä sentillä, minkä siitä hintaerotuksesta saa. Helkkari kun mulla on itelläkin vielä nyhtämättä se raha takaisin siitä ylimääräisestä valkosipulista, jonka se Lidlin myyjä mulla laskutti, toivottavasti ensi kuun vuokrasta ei puutu just se yks euro….!

Että näin tällä kertaa. Loppuispa tuo sesonki jo, koska mulla on mennyt kokonaan usko ihmisten älykkyyteen. Tullut tässä viime aikoina nähtyä sellaisia tapauksia, että itsellä on olo kuin Einsteinilla….

Jotain kivaakin sentäs! Varailin Disan kasvattajalta alustavasti kaksi poikarottaa seuraavasta poikueesta <3 Eikä tarvi postailla niitä “vittu sä olet kusessa niiden rotties kanssa!” tai “nii ja sitte sulla on kohta itellä 1000000 rottaa kun ne vahigossa laitoit samaan häkkiin!”, koska 1) mulle on jokaisen rotan kohdalla todettu, että vittu ku olen kusessa niiden kanssa, mutta ainakin vielä porskuttelen hyvissä voimin pinnalla eikä ole edes keuhkoissa keltaista nestettä 2) en ole niin idiootti kuin osa vissiin luulee: mulla ei ole aikomustakaan teettää yhdelläkään tällä hetkellä olevalla rotallani poikasia, koska joidenkin perimästä en ole varma enkä usko, että rotillani on niin paljon annettavaa nykyiselle rottakannalle, että minun kannattaisi kasvatuspuuhiin ryhtyä. Kaiken lisäksi aion perehtyä kunnolla rottien genetiikkaan, värien periytymiseen sun muuhun mukavaan ennen kuin kasvatuspuuhia alan edes suunnitella, että ei kyllä kannata ainakaan meikäläisen osalta huolehtia poikasten teettämisestä ennen kuin olen itse sitä mieltä, että mulla on perusasiat kunnoss…. Ei, Saskiaa ja Maestroa ei käytetä jalostuksessa, koska molemmat parturoivat ja tämä on osittain perytyvää. Ei, Saskiaa ja Maestroa ei käytetä jalostukseen myöskään sen takia, etten tiedä paljon mitään niiden sukujuurista (ehkä sieltä löytyy high white-geeniä, ehkä jotain muuta epämukavaa….). Ei, Disa ei ole menossa jalostukseen, koska se on alkanut ruostua selästä ja se ei omaa vatsapuolelta kovin hyvää väriä, vaan on vatsasta ja selästä eri sävyinen - olisipa hirveän fiksua lähteä jalostamaan rottia, joiden pitäisi olla mustia, mutta jotka ovat selkä- ja vatsapuolelta kuin eriparisukkia! Joo ja ei, Sensiä ei olla käyttämässä jalostukseen ihan vain sen takia, etten Sensillä poikasia halua enkä ole kiinnostunut husky-kuvion jalostuksesta. Ja sanon ei myös Jannalle, koska Jannankin perimä on minulle epäselvä.

Olen myös ihan satavarma, että yhdenkään nuoren aikuisen kotoamuutosta ei ole tehty yhtä vaikeaa ja helvetinmoista showta kuin minun muutostani. Milloin minä en pärjää, milloin mulla ei riitä rahat elämiseen, milloin pitäisi päästä “ihan mihin tahansa kouluun, kunhan nyt kouluun pääset!” (miten vaikea se on ymmärtää, että niihin kouluihin ei noin vain kävellä sisälle ja sanota, että joomoi tuun teille opiskelemaan, vaan on olemassa hakuajat, jolloin niihin haetaan? Minä en sille myöskään mitään voi, jos todistukseni tai pääsykokeeni pisteet eivät riitä sisällepäästäkseni. Sekin mulle on jäänyt ihan mysteeriksi, että pitäisikö minun OIKEASTI hakea sellasiin kouluihin, joihin pääsen takuuvarmasti sisälle, mutta koulutusajat eivät kiinnostaisi minua paskan vertaa? Eli pistän satasia menemään ekan vuoden koulukirjoihin, vaikkei koko koulutusohjelma edes kiinnosta minua, haen seuraavana vuonna sellaiseen paikkaan joka minua kiinnostaa ja pistän taas rahaa menemään, jos pääsen sisälle….?). Vaikka minä en välttämättä ihan aina käyttäytyisikään kuten “kaksikymppisten pitäisi”, niin minua on ihan turha alkaa väheksyä ja huokailla yhteen ääneen “millä vitulla sinä elät siellä?!” (no juurikin sillä, heh-heh-heee….). Eri asia, jos päättäisin noin vain lähteä jonnekin ilman mitään suunnitelmia, mutta ei, kun aina sitä nirinää kuulee silloinkin, kun mulla on suunnitelmat olleet valmiina jo vuoden päivät! Vaikka joku aina tokaisee, että “ei me haluta sun jäävän tänne, hyvä vaan ku haluat täältä lähteä”, niin voi jumalauta kun tuo itkuvinkuparku vain kuulostaa siltä, että missään ei olisi parempi olla kuin saaressa isän siivellä eläen, koska en pärjää joidenkin mielestä maailmalla. Onko ehkä hieman ristiriitaa?

Eli vetäkääpä nyt ne nokkanne pois minun asioistanne ja keskittykää mieluummin murehtimaan niitä omia huolianne - minä kyllä pyydän apua/mielipidettä/järjen ääntä silloin, kun tarvitsen, eikä mulle tarvitse olla kuorossa ihmettelemässä sitä, mitä olen tekemässä. Voi jeesus oikeasti.

(Nasulla on huono päivä tänään)

Niin ne on vaan hauskoja nämä netin ja tietokoneiden ihmeellisyydet : )))) Enma-daio.net on siirtynyt uudelle palveluntarjoajalle (vvebhotellit) Futuronin lihmaisista ja rahanahneista kynsistä - se vaan, että eikös tässä vain käynyt niin höpösti, että vaikka olin tallentanut tietokannan, jolle blogimerkinnät olivat tallennettuina, niin eihän se perkeleen tietokanta ottanut toimiakseen, kun sitä yritin nettiin siirtää. Eli siinä meni tyyliin kahden vuoden takaiset merkinnät syöpähoidoista sun muista.  Vähän kuin olisi nakannut päiväkirjan takkatuleen 8DDD Eli alotetaan sitte ihan puhtaalta pöydältä, helvetti.

Anyway…. Työt alkavat pikkuhiljaa tursuta joka ruumiinreiästä ulos. Huomaan lähes päivittäin vittuuntuvani aina vain enemmän siitä, että joudun raahaamaan ison perseeni kaupalle, iskemään sen muutamaksi tunniksi kassalle ja tekemään sitä yhtä ja samaa ota tuote-vedä tuote-päästä irti tuote-liikettä… Sitten vielä se alituinen “Bliip! Bliip! Bliip! ["RAAAAGHHRAAAAARRmikävttutätävaivaa?!" kun kone tilttailee/kuitti ei tulostu/kosketusnäyttö ei reagoi/younameit] Bliip! Bliip! Bliip!” -ääni, niin voi herravarjele mun hermojani. Minua ahdistaa myös ainainen napina, pomotus ja ohjailu, ja ahdistaa myös se, että tuolla ei kulje tiedonvälitys oikeastaan millään tasolla, vaan “näin ei saa tehdä!” -asiat mainitaan vasta kun ne on tehty… Sekin ahdistaa, että vaikka rääkyisit kurkku suorana ja naama punaisena lisää kassoja, niin tuolla on muutama taliaivo, jolle lällärin käyttö menee vissiin hituc yli aivokapasiteetin ja tuota kutsua ei voi kuitata. Kiva sitten ootella siinä 10 kilsan pituisen jonon kans, että tuleeko sieltä ketään vai eikö sieltä tule. Mainitsenko vielä senkin, että vedin just 6 päivän työputken ja mulla on vain yksi vapaapäivä? Voi helvetti jes. Eikä oikein auta sekään, että tiedän tilanteen olevan tuollainen lähinnä sesonkina, kun mulla on selkä ihan jumissa (+ ei ketään hieromassa), univelkaa joku 100000 tuntia ja olen tässä muutaman viikon aikana tavannut joitakin niin idiootteja ihmisiä, että ihan hävettää kuulua samaan lajiin.
Jos tuosta nyt pitää jotain positiivista sanoa, niin 1) näkee erilaisia ihmisiä 2) mulla on kivat työkaveri ja 3) kaupalla on helkkarin hyvää ruokaa. Etenkään ilman noita kahta vikaa en ehkä jaksais olla tuolla.

(eikö ole kiva, että löytyy ihminen, joka näin laman aikana jaksaa napista siitä miten työ voi olla paskaa ja ihan perseestä? Nasu ei tule istumaan kesäkuun jälkeen ainakaan omasta tahdostaan piiiiiitkään aikaan kassalla. Mieluummin elän jollain Kelan tuella kuin työskentelen vaikka jossain Tuiran Siwassa :——–D)

Lasken päiviä muuttoon. Jäljellä on vielä 97. Olisi mukava päästä käymään Oulun kämpillä, mutta aivan kuin mihinkään pääsisin ennen helmikuun loppua…. Njäh, ja haku on lähtenyt Oulun yliopistoon (historia), OSAO:lle (tekstiilisuunnittelija tms.) sekä OAMK:iin (kuvallinen viestintä -> monialagrafiikka). Yhhyh, haluaisin tuohon OAMK:iin :<

Tykkään kyllä tosi paljon tuosta meän huushollista. Siinä on kyllä helkkarin kova lattia (huomaa kyllä, kun istahtaa hetkeksi paikoilleen ja jalat huokaisevat helpotuksesta…) ja vessa on suoraan sanottuna ihan äärettömän vamusti rakennettu (eli se on joitakin kymmeniä senttejä ylempänä kuin muut huoneet), mutta se on niin iso ja valoisa ja pohjaltaankin aika kiva! Rotatkin ovat alkaneet tottua siihen, kun pahin kissanhaju on saatu hinkattua pois. Vilhoakin pystyy lenkittämään pelkäämättä puremia, kun rotille on ainakin vielä oma huone käytössään. Tuosta tulee varmasti kiva, kunhan sinne saa loputkin roinat tuotua ja sitä sisustelee :3 Villi kans, että meiltä ehkä saisi mikron sinne, mutta me ei edes haluta mikroa, vaan tehdään kaikki lämmitykset uunissa/paistinpannulla.

Rotista puheen ollen, ajattelin ilmoittaa Disan ja Sensin kesäkuussa olevaan jyrsijänäyttelyyn, jossa olisi PET-luokka. Niillä molemmilla on tosin virhe värissä/kuviossa (Disa selästä black ja vatsasta pikemminkin blue, Sensin kuvio taas ei ole ihan standardin mukainen), mutta pääseepähän niitäkin vähän näyttämään. Onneksi Jyrki on saanut laihisteltua ne sellaiseen kuntoonkin, ettei niiden ulkomuotoa tarvitse hävetä