Hösellyksiä

Inhottavasta kutinasta huolimatta valkolakin saanti kopsahtikin kohdalle. Pääsykokeitakin on vielä yksi edessä, Oulun ammattikorkeakoulun kuvallinen viestintä. Motivaatiokin tällä kertaa kohdallaan, koska olen tosiaan rustannut ennakkotehtävien vastauksia jo toista viikkoa. Vielä kolmanteen tehtävään loppu valmiiksi ja viimeiseen runoilemaan vastausta. Toivottavasti en tällä kertaa unohda ottaa henkkareita matkaan, kuten yliopiston pääsykokeessa kävi :’) (onneksi en loppujen lopuksi edes tarvinnut niitä, koska vietin salissa aikaa tasan 36 minuuttia ja sain paperille vastaukseksi vain kolme lausetta….). Tahtoa ja halua OAMK:iin pääsemiseen on siihen malliin, että tällä pääsisi läpi vaikka sen kuuluisan harmaan kiven. Vielä yksi vuosi lisää Kolarissa asumista ja lisäksi se, että mies lähtee itse opiskelemaan Oulun yliopistoon kansantaloustiedettä, eli päähän siinä hajoaa, jos en kouluun pääse. OSAO:lta taas kuulen tuloksia aikaisintaan 12.6, niitäkin siis odotellessa.

Hyvä olo senkun jatkuu Luulin jo taantuneeni niin kyyniseksi parisuhteiden suhteen, että vaikka ihminen olisikin kuinka ihana, elämä tuntuisi valuvan tasapaksuna eteenpäin. Vielä mitä…. Viime viikolla tunsin sellaista raastavaa ikävää ja kaipuuta toisen luo, että pisti ihan ihmetyttämään missä nuo tunteet ovat majailleet viimeisen parin vuoden ajan. Tuli hyvä mieli, kun näki Saulin monen päivän erossaolon jälkeen (todellakin - viime kuussa oltiin erossa toisistamme ehkä joku pari kolme päivää maksimissaan, nyt kokonainen viikko) ja pääsi sen syleilyyn. Ihana tuntea itsensä vilpittömästi välitetyksi ja tärkeäksi.
Näin myös Pelloon ajaessa vilauksen Jyrkistä, joka oli ilmeisesti menossa käymään kotonaan. Tuli kyllä hieman haikea olo nähdessä vilaukselta ne tutut kasvot ja kurittomat hiukset, mutta totta puhuen en juuri kaipaile entiseen elämääni. Asiat alkavat vihdoin ujuttautua omiin uomiinsa ja mulla alkaa olla taas selkeät päämäärät tulevaisuuteni suhteen. Jyrki on mulle edelleen tärkeä ihminen kaverina, mutta kumppaneiksi meistä ei vain ole. Molemmille parempi näin.

Heinäkuussa Hennan ja Virpin kanssa Ilosaarirockiin Samalla reissulla olisi tarkoitus käydä hakkauttamassa ihoon kauan haaveilemani tatuointi höystettynä jollain “ystävyyssymbolilla”, jollainen tulee myös Hennan, Virpin ja jossain vaiheessa mahdollisesti myös Sariannan tatskaan.