Hösellyksiä

Olen tavannut ihan hirveän mielenkiintoisen ihmisen töissä. Tämä työkaveri kuuluu kategoriaan, johon lukeutuvista ihmisistä haluaisin tietää ihan kaiken mahdollisen kengän koosta elämänarvoihin. Sinänsä myös mielenkintoista, että me tulemme oikeasti hyvin toimeen, vaikka meillä on tyystin erilaiset näkemykset joistakin poliittisista aiheista, kiinnostuksen kohteetkin melko erilaiset ja hänen mielestään rotat ovat “vistoja” : D Jotenkin vain tuntuu, että meillä on melko samantapainen perhetausta ja kasvatus, josta elämänarvotkin ovat kehittyneet, kun molempien vanhemmat (tai meillä oikeastaan isä, äipästä en tiedä) kannattavat kepulaisia. Ihanaa, kun on ihminen, jonka kanssa voi puhua vakavemmistakin aiheista eikä vain läpistä turhanpäiväisyyksiä “nätti sää tänään - joo niin onki!”. Töiden tekokin tuntuu paljon mielekkäämmältä, kun tämä ihminen (hänen nimensä on siis Sauli) on siellä (ei tarvi vetää foliohattuja päähän, vaikka hän äskettäin paljastui mieheksi).

Tehtiin eilen Elinan kanssa jotain sellaista, mitä en ollut tehnyt herran aikaa: me lotottiin! Paskat me mitään voitettu, mutta tuo on nyt kuiten sen 3 viikkoa voimassa, että toivoa vielä on!

Sesonki on ihan justiinsa kohta loppu. Helpotus, vaikka mulle tuleekin ihan tajuton ikävä joitakin työkavereita, jotka lähtevät tuolta sesongin päätyttyä : < Sitäkään ei tiedä, näkeekö niistä muutamia enää koskaan, kun en minäkään aatellut tuolla kaupalla olla enää ensi keväänä.

Kuvisdiplomityö pitäisi saada vielä valmiiksi (ddl 24.4, fuccccck!). Esseen kävin jo kirjoittamassa ja tuntuu, että löpisin arkillisen konseptia täyteen schaissea.