Hösellyksiä

Olen tuossa kassalla istuksiessa alkanut jo kategorioida ihmisiä ja tehnyt listaa siitä, mihin luokkaan kuuluvia en missään nimessä haluaisi palvella.

1. Veikkaajat
Vihaan. Syvästi. Se yksi helvetin lottokuponki on koko elämä, puoli sielua ja kolmasosa ruumiista. Ja annapa saakeli jos menet kysymään, että niin halusiks tähän ne jokerit/viisi riviä/8-tason, niin johan siellä tiskin toisella puolella ääni kohoaa toiseen oktaaviin, kun se kassatäti ei vaan ymmärrä mitä halutaan, etenkään kun kassatätiä ei voi vähempää kiinnostaa joku veikkaaminen eikä kassatäti tiedä, milloin arvotaan Viking lotto/Keno/Lotto ja mitä tarkoittaa täyskeno/whatever taso/lauantaijokeri. Eikä se typerä kassatäti osaa edes lukea ajatuksia! Ja hups jos se lappu menee väärin, niin kumma kun ei käydä kurkkuun kiinni saman tien. Vähättely on tiestysti myös veikkaajilta sallittua (”Anna sen kaverin kattoa, kaveri tietää!” “Kuulepas tyttö! Äläpä sinä sitä laita!” “Siis mitennii sä et tiedä?”) ja tietysti veikkaajat saavat suoraan veikkauspisteeltä tulla niiden tuhannen lappusensa kanssa muun jonon ohi, että varmasti saavat sen lottonsa ja ehtivät vielä illalla katsomaan arvonnan suorana. Ja mikä ihme on “täyslappu ilman jokereita“? Ei se nyt …kele voi olla “täys”, jos siitä puuttuu jokerit.

2. Puhelimeenpuhujat
Etenkin tätä yhtä tyyppiä, joka on tullut 9 kertaa 10:stä kassalleni joko puhuen puhelimeen tai vähintään tekstiviestiä naputtaen. Onpa pari kertaa just kassajonossa alkanut soitella kaverilleen, oi että! Ei parempaa ajankohtaa ole? On vissiin pikaliima vähän lipsahtanut, kun siitä puhelimesta ei vain yksinkertaisesti voi olla erossa sen pariminuuttisen ajan, joka siinä ostoksia maksaessa menee? Äärettömän raivostuttavaa kysellä pankkia vai luottoa, kun lärpätilärpäti ei puhumiseltaan sanotuksi saa, kummalla haluaa ostoksensa maksaa ja joskus niitä kortteja aletaan kaivaa lompsasta vasta sitten, kun tavarat on vedetty kassan läpi ja oivoi, kun sitä plussakorttia on niin hankala penkoa sieltä muiden korttien välistä yhdellä kädellä! Eihän sille kaverille voi sanoa, että ootappas kun maksan nämä ostokset, soitan sitten.

3. “Minä tiedän kaiken sinua paremmin!” -tyypit
Ja se “asiakas on aina oikeassa”, vaan kun ei edes ole 99,9% tapauksista. “Siis sehän on lakisääteinen juttu, että tällä on palautusoikeus!” (jos siinä tuotteessa ei ole mitään vikaa….? Haloo!) ,”Tietty mä saan pullopalautuksista plussaa! (kun et vaan saa, kyllä sun pitää jotain ostaa niitä plussia saadaksesi), “Ai eiks lottoo voi maksaa luotolla?” (jooei voi), “Siis mistä lähtien alkoholia ei ole saanut ostaa näin aikaisin aamusta? Saaks ostaa tunnin päästä? 8DDD” (sekin laki ollut voimassa jo pari vuotta : )))) ), “Muistat minua sitten kun huomenna aamiaisleipääsi ja kahviasi juot, minä ne olen sinulle maksanut!” (tuskin se sinun trip-mehuostoksesi kauheasti palkkapussissani vaikuttaa, idiootti!), “Kyllä vain ennen on saanut tällä hinnalla ostettua! Ihan varmasti on saanut!” (keräily alkoi vasta tänään, joten mistäköhän olet sen tavarasi siihen ja siihen hintaan saanut ostettua?) ja voi mitä vielä…. Ihme pätemisvimma tulee viimeistään siinä vaiheessa, kun päästään kassalle, vaikkei itsellä olisi alan koulutusta tai ei oltaisi istuttu päivääkään kassalla/oltu kaupassa töissä.

4. “Meillä etelässä….!” -ihmiset
Etelässä ne on kuulkaa pilttipurkitkin niin halpoja, että pitää ihan tänne lappiin asti ajaa kyttäämään pilttipurkkien hintoja ja sitten ruinata kassalla, kuinka “kyllä meillä etelässä ne kaikki piltit on samanhintasia!”. Kanttis sitte varmaan jatkossakin keskittää ne ostoksensa sinne etelään ja tuoda koko viikon ruokaostokset sieltä kerralla, ettei tarvitsisi kuulla etenkin tähän vuoden aikaan melkein joka helvetin päivä tuota “meillä etelässä…!”. On se vaan niin jännä, miten ne hinnat muuttu näin niiku paikkakunta- ja kauppakohtaisesti, voi hitsi kerrassaan!

5. Tenut aka tennarit & pissikset
Lähinnä ne kitisevät, huokailevat, jalkaa polkevat, kassaa kynsillä naputtelevat, silmiään pyörittelevät yksilöt. Etenkin joulusesonkina kaiken kiireen ja ruuhkan keskellä oli sellainen valioyksilö, että hups vain kun mulla kävi pieni kämmi enkä saanut edellä olevaa asiakasta heti ulos kaupasta, alkoi sellainen takominen kassalevyä vasten, kun alkoi niin kyllästyttää se jonottaminen! Voi kuulkaas kakarat: ensinäkin minä palvelen yhtä asiakasta vuorollaan - te saatte helvetti vaikka kiipeillä tupakkahyllyillä, tanssia sambaa ostoskärryjen kanssa tai oksentaa keskelle lattiaa, minä en teitä voi siitä huolimatta plokata siitä jonosta palveltavakseni, kun teidän lyhyt pinnanne ja kärsivällisyytenne ei vain kestä aikuisten tavoin sitä odottelua! Toisekseen etenkin ruuhka-aikoina yritän saada asiat hoidettua niin nopeasti kuin vain kykenen, ettei kenenkään tarvitsisi napottaa kassallani vielä kaupan suljettua. Silti en pysty ihmeisiin ja saa kutakin ostotapahtumaa päättymään sillä siunatun sekunnilla, kun teitä alkaa kyrsiä se jonottaminen. Kolmannekseen: vaikka olen vain “kassa”, niin silti mulla on korvat, joilla kuulen sen rasittavan kitinän, silmät joilla näen teidän hienoiksi lakattujen kynsienne naputtavan kassalevyä ja suu, jolla ihan mielelläni ilmaisen asiani, jos käytöksenne alkaa minua vituttaa. Jos ei meno kelpaa, niin pysykää ny saatana poissa siltä kassalta ja antakaa vaikka isukin hoitaa se kaupassakäynti, ettei tarvitse olla todistamassa teidän epäkypsää käytöstänne ja käytöstapojen puutetta!

6. Juuri 18-vee täyttäneet
Jos minä kysyn sinulta henkkareita, kun olet ensimmäistä kertaa omia tupakoita/alkoholituotteita ostamassa, sen ei luulisi olevan maailmaakaatava asia eikä sille tarvitse silmiä pyöritellä. Se, että olet lain silmissä täysi-ikäinen kun ei tarkoita sitä, että myös näyttäisit (minun silmissäni) siltä. Jos teillä ei ole niitä näyttää, niin tsorppa en voi teille niitä tuotteita myydä. Huvittavaa on kans se, että kavereiden kanssa sitä kyllä jaksetaan vinoilla ja käyttäytyä todella epäaikuismaisesti, mutta kun sitä tullaan yksin sen lonkkupakan kanssa, niin kyllähän silloin voi käyttäytyä asiallisesti ja olla niin lammasta.

7. Hinnoista valittajat
Minä en edelleenkään voi sille, mitään, että se Oltermanni nyt maksaa sen 7 € ja sulla ei ole varaa siihen. Osta Pirkkaa, jos lompsa huutaa tyhjyyttä. Mulla ei myöskään ole sanavaltaa kunkin tuotteen hintaan eikä se myöskään ole minusta riippuvainen asia, että se yksi suksivoide maksaa enemmän kuin toinen.

8. “Oletko sinä myyjä?” -ihmettelijät
No en tietty ole, muuten vaan hillun siellä hyllyvälissä sinivalkoruudullinen työpaita(!!!!) päälläni….

9. Palauttelijat
On se kumma, että lähdetään monen sadan euron lomalle ja sitten kaupassa kyllä aletaan pihistellä (niinno täytyyhän se toki jossakin säästää!), kun ylimääräinen muovipussi pitää palauttaa tai “vaimo punnitsi nää tomaatit paprikoiksi ja näissä on aika iso tuo kilohintakin” - ja se loma on pelastettu sillä parillakymmenellä sentillä, minkä siitä hintaerotuksesta saa. Helkkari kun mulla on itelläkin vielä nyhtämättä se raha takaisin siitä ylimääräisestä valkosipulista, jonka se Lidlin myyjä mulla laskutti, toivottavasti ensi kuun vuokrasta ei puutu just se yks euro….!

Että näin tällä kertaa. Loppuispa tuo sesonki jo, koska mulla on mennyt kokonaan usko ihmisten älykkyyteen. Tullut tässä viime aikoina nähtyä sellaisia tapauksia, että itsellä on olo kuin Einsteinilla….

Jotain kivaakin sentäs! Varailin Disan kasvattajalta alustavasti kaksi poikarottaa seuraavasta poikueesta <3 Eikä tarvi postailla niitä “vittu sä olet kusessa niiden rotties kanssa!” tai “nii ja sitte sulla on kohta itellä 1000000 rottaa kun ne vahigossa laitoit samaan häkkiin!”, koska 1) mulle on jokaisen rotan kohdalla todettu, että vittu ku olen kusessa niiden kanssa, mutta ainakin vielä porskuttelen hyvissä voimin pinnalla eikä ole edes keuhkoissa keltaista nestettä 2) en ole niin idiootti kuin osa vissiin luulee: mulla ei ole aikomustakaan teettää yhdelläkään tällä hetkellä olevalla rotallani poikasia, koska joidenkin perimästä en ole varma enkä usko, että rotillani on niin paljon annettavaa nykyiselle rottakannalle, että minun kannattaisi kasvatuspuuhiin ryhtyä. Kaiken lisäksi aion perehtyä kunnolla rottien genetiikkaan, värien periytymiseen sun muuhun mukavaan ennen kuin kasvatuspuuhia alan edes suunnitella, että ei kyllä kannata ainakaan meikäläisen osalta huolehtia poikasten teettämisestä ennen kuin olen itse sitä mieltä, että mulla on perusasiat kunnoss…. Ei, Saskiaa ja Maestroa ei käytetä jalostuksessa, koska molemmat parturoivat ja tämä on osittain perytyvää. Ei, Saskiaa ja Maestroa ei käytetä jalostukseen myöskään sen takia, etten tiedä paljon mitään niiden sukujuurista (ehkä sieltä löytyy high white-geeniä, ehkä jotain muuta epämukavaa….). Ei, Disa ei ole menossa jalostukseen, koska se on alkanut ruostua selästä ja se ei omaa vatsapuolelta kovin hyvää väriä, vaan on vatsasta ja selästä eri sävyinen - olisipa hirveän fiksua lähteä jalostamaan rottia, joiden pitäisi olla mustia, mutta jotka ovat selkä- ja vatsapuolelta kuin eriparisukkia! Joo ja ei, Sensiä ei olla käyttämässä jalostukseen ihan vain sen takia, etten Sensillä poikasia halua enkä ole kiinnostunut husky-kuvion jalostuksesta. Ja sanon ei myös Jannalle, koska Jannankin perimä on minulle epäselvä.

Olen myös ihan satavarma, että yhdenkään nuoren aikuisen kotoamuutosta ei ole tehty yhtä vaikeaa ja helvetinmoista showta kuin minun muutostani. Milloin minä en pärjää, milloin mulla ei riitä rahat elämiseen, milloin pitäisi päästä “ihan mihin tahansa kouluun, kunhan nyt kouluun pääset!” (miten vaikea se on ymmärtää, että niihin kouluihin ei noin vain kävellä sisälle ja sanota, että joomoi tuun teille opiskelemaan, vaan on olemassa hakuajat, jolloin niihin haetaan? Minä en sille myöskään mitään voi, jos todistukseni tai pääsykokeeni pisteet eivät riitä sisällepäästäkseni. Sekin mulle on jäänyt ihan mysteeriksi, että pitäisikö minun OIKEASTI hakea sellasiin kouluihin, joihin pääsen takuuvarmasti sisälle, mutta koulutusajat eivät kiinnostaisi minua paskan vertaa? Eli pistän satasia menemään ekan vuoden koulukirjoihin, vaikkei koko koulutusohjelma edes kiinnosta minua, haen seuraavana vuonna sellaiseen paikkaan joka minua kiinnostaa ja pistän taas rahaa menemään, jos pääsen sisälle….?). Vaikka minä en välttämättä ihan aina käyttäytyisikään kuten “kaksikymppisten pitäisi”, niin minua on ihan turha alkaa väheksyä ja huokailla yhteen ääneen “millä vitulla sinä elät siellä?!” (no juurikin sillä, heh-heh-heee….). Eri asia, jos päättäisin noin vain lähteä jonnekin ilman mitään suunnitelmia, mutta ei, kun aina sitä nirinää kuulee silloinkin, kun mulla on suunnitelmat olleet valmiina jo vuoden päivät! Vaikka joku aina tokaisee, että “ei me haluta sun jäävän tänne, hyvä vaan ku haluat täältä lähteä”, niin voi jumalauta kun tuo itkuvinkuparku vain kuulostaa siltä, että missään ei olisi parempi olla kuin saaressa isän siivellä eläen, koska en pärjää joidenkin mielestä maailmalla. Onko ehkä hieman ristiriitaa?

Eli vetäkääpä nyt ne nokkanne pois minun asioistanne ja keskittykää mieluummin murehtimaan niitä omia huolianne - minä kyllä pyydän apua/mielipidettä/järjen ääntä silloin, kun tarvitsen, eikä mulle tarvitse olla kuorossa ihmettelemässä sitä, mitä olen tekemässä. Voi jeesus oikeasti.

(Nasulla on huono päivä tänään)